Topi Romppanen ja vaimonsa Riika viisine lapsineen elävät talvea 1906 Korpiloukon mökissä, Kainuun sydänmailla. Suutarin talossa Topi saa kuulla maaliskuussa pidettävistä eduskuntavaaleista, joissa kaikilla, myös köyhillä ja naisilla on lupa äänestää. Tuliaisiksi Topi tuo Riikalle kahvia ja hamekankaan. Hän kertoo Riikalle työväenliikkeestä, soli-sali-ratista, ja sanoo että maaliskuussa Riikakin saa vetää punaisen viivan köyhän kansan asian puolesta. Uuden aatteen innostamana Topi kuvittelee rikkaitten elämää ja köyhien valoisaa tulevaisuutta: "Uudestaan maailman maat ja mannut jaetaan.
