Kaboom, joka sai maailmanensi-iltansa Cannesin keskiyön gaalassa, on Greg Arakin paluu Doom Generationin loistavaan aikakauteen. Tämä projekti sai alkunsa kuulemma John Watersin kommentista, jossa roskaelokuvan mestari kaipasi vanhoja hyviä aikoja Arakin parissa. Vaikka Kaboom ei Cannesissa palkintoja saanutkaan, se on silti herättänyt keskustelua.
Päähenkilö Smith on seikkailunhaluinen nuori, joka nauttii sekakäytöstä ja kuvailee itseään seksuaalisesti "määrittelemättömäksi". Moni muukin Kaboomin hahmo kuuluu samaan kategoriaan. Smith opiskelee elokuvataiteita, mutta keskittyy enemmän juhlimiseen ja päätyy elokuvan aikana sänkyyn lähes jokaisen kohtaamansa henkilön kanssa – eläinnaamareita myöten.
Araki on luonut visuaalisesti vangitsevaa taidetta. Kaboomin tarina viittaa uhkaavaan maailmanloppuun, mutta elokuvan kerronta hyppää jatkuvasti juonenkaltaisista tapahtumista erikoisiin, kuka-mitä-saunassa-veteli-ja-ketämitähä -kohtauksiin. Ja tämä on vain hyvä asia, sillä kuten Kaboom julistaa: "outo on uusi normaali".
